Päivä 5 - Whiteoutia ja petettyjä lupauksia

Teltta hakkasi koko yön todella, todella lujaa. Siitäkin huolimatta, että koko laitos oli hautautunut lepopäivän aikana aika hyvin lumeen. Unet jäivät siis korkeintaan keskinkertaisiksi. Kun aamulla herättiin uuteen päivään, huomattiin pettymykseksemme, että hiihtokeli oli kaikkea muuta kuin hyvä: navakka tuuli, heikko näkyvyys, ja paljon vaakasuoraan liikkuvaa lunta.

Oltiin kuitenkin jo päivä maattu, joten ei auttanut kuin lähteä matkaan. Optimistisesti lepopäivän aikana vaihdetut suksien karvat pitkistä puolikkaiksi osoittautui heti alkuun virheeksi: suksi ei pitänyt tarpeeksi hyvin, ja huonon näkyvyyden aiheuttama kompurointi vain pahensi tilannetta. Niinpä jo viiden minuutin hiihdon jälkeen nieltiin virheemme ja vaihdettiin tuiskussa pitkät karvat takaisin alle.

Kun ostettiin liput tähän hullutukseen, meille luvattiin paljon aurinkoa ja muutama nähtävyys, mm. tärkeä reittimerkki ”Three sails”. Tänään ei nähty kumpaakaan, tai oikeastaan mitään: aurinko pysyi hyvin pilvien takana, ja näkyvyys laskettiin välillä senteissä, välillä metreissä. Vieläkään ei olla nähty edes kangastusta Three Sails -vuorista. Kuusi seitsemästä legistä oli puhdasta whiteoutia, joten ainoa mahdollisuus edetä suoraan oli unohtaa mitä aivot tarjoilevat todellisuudeksi ja vain tuijottaa ja uskoa kompassia. Koko ajan. Ja sitten vain ottaa vastaan ne kuopat ja töyssyt mihin sukset milloinkin osuivat. Ihme kyllä ei kertaakaan kaaduttu.

Yhdellä tauoista Mikko päästi irti legieväspussistaan. Ei ehditty sille edes heippoja sanoa kun se lähti 12 m/s vauhdilla kohti itsenäistä elämää ja valtamerta. Täällä saa olla todella tarkka kamoistaan.

Teltassa normaalit keitot, korjausompelut, ja huoltamiset. Ei ollut helppo päivä, mutta hyvä että kuitenkin liikuttiin.

Päivän kuvassa sankarhiihtäjä Mikko etenee kohti Etelänapaa.