Päivä 14 - Huonoa näkyvyyttä

Herättiin tuulettomaan leiriin. Aivot olivat edelleen ihmeissään, kun teltta ei pidä aamulla mitään ääntä; normaalisti jatkuvasti kuuluu läpätys ja suhina. Aurinko oli kuitenkin yön aikana sammunut. Tai ainakin mennyt todella synkän pilven taakse piiloon.

Hiihtämään lähdettiin kompassitelineellä: näkyvyyttä oli jopa kilometrin, mutta mitään pinnanmuotoja ei erottanut. Jokapäiväinen tehtävä on valita säähän sopivat aurinko- tai myrskylasit: täällä on pakko olla monet, koska lasit on oltava aina päässä oli sää mitä vain. Koska valoa näytti olevan vähän, Tero päätti kokeilla itsestään tummuutta vaihtuvia linssejä; nehän menisivät vaaleaksi! Kävi ilmi, että näitä linssejä ei ole suunniteltu jäätikölle: valoa on lumesta heijastumisen vuoksi niin valtavasti että linssi meni välittömästi Ray Charles -moodiin eikä Tero nähnyt legin aikana knöölin knööliä. Tulipahan kokeiltua.

Huono näkyvyys jatkui koko päivän, ja viimeiset puolitoista legiä tultiin aivan täydessä whiteoutissa. Telttapaikan etsiminen oli normaalista poikkeavaa kun ei nähnyt missä on tasaista.

Eilen kirjoiteltiin ahkion kevenemisestä. Tämän päivän kuvassa on ahkio pakattuna: ahkio on Acapulkan näihin hommiin suunniteltu malli: kevyt, kestävä ja kallis. Pituutta on 210 cm ja materiaalina ainakin kevlaria. Tilavuus on vähintään 700 litraa, ja tyhjänä koko komeus painaa alle 7 kg. Pakatun ahkion keulassa legieväät ja vaatteet, ihan perässä polttoaineet, kaikki siinä välissä ruokaa ja keittiötä. Tähän päälle nostetaan ”nukkumisjärjestelmäpussi” jossa on nukkumisvalmiina makuualustat, makuupussi, sekä asiat, joihin pitää hiihdon aikana päästä helposti käsiksi kuten termospullot, eväät ja käsineet.

Näissä oloissa ahkiota vedetään kiinteiden aisojen sijaan köysillä. Täällä ei ala- tai sivumäkiä ole, eikä tehdä syvää latu-uraa - ahkio saa siis kulkea omia polkujaan hiihtäjän perässä.