Päivä 26 - Mielenhallintaa

Tänään oli hyvä päivä. Maasto jätti toivomisen varaa, mutta ahkio tuli lähes koko päivän liikaa jarruttamatta perässä. Illan viimeisellä legillä maasto oli tasaisinta mitä ollaan tähän mennessä nähty. Päivän kuvassa Mikko ko. maastossa. Tämä antaa taas hyvää (muttei toivottavasti valheellista) toivoa tuleviin päiviin.

Nyt kun täällä on siirrytty synkemmästä valoon, on hyvä mainita sananen tällaisen retken mielialahaasteista. Ei ole sellaista luupäätä joka ei näissä hommissa välillä kyntäisi hieman syvemmällä. Viisikymmentä päivää on todella pitkä aika olla omillaan maastossa, ja etenkin alkuun jäljellä oleva aika tuntuu toivottoman pitkältä. Siihen kun lisää vähän vastoinkäymisiä (joita tulee aina) niin aivot on pehmeänä pienelle synkeydelle. Yleensä nämä menee tunnissa - parissa ohi. Kahdestaan reissussa olemisen hyvä puoli on, että yleensä toinen on aina pirteämpänä. Täällä Etelämantereella vielä erityistä on jatkuva valo: se pitää osaltaan mieltä kunnossa.

Erittäin toimiva keino hallita mieltään on järkätä itselleen tavoitteita: on merkittävästi helpompaa odottaa jotain viiden päivän päästä tapahtuvaa kuin kolmenkymmenen päivän päästä. Esimerkiksi meidän reissun pilkottuja tavoitteita tästä eteenpäin:

• Nyt odotetaan Thiels-vuoristoa. Se on jotain mikä rikkoo horisontin ja on samalla matkallisesti hiihdon puoliväli.
• Kohta tulee myös neljäs viikko maastossa, hyvä rajapyykki sekin.
• Thielsin jälkeen odotetaan seuraavaa sovittua lepopäivää.
• Sen jälkeen lasketaan asteita: niitä on siinä kohtaa enää alle neljä jäljellä. Jokainen on selkeä askel kohti maalia.
• Viimeinen aste on tottakai erityinen.
• Ja Hups, sitten ollaankin jo perillä.