Päivä 40 - Erikoisen vaikea päivä

Aamuyöllä satoi sentin kerros uutta lunta. Kuten uskolliset lukijamme varmasti muistavat, uusi lumi ei koskaan tiedä täällä hyvää. Tämäkään kerta ei muodostanut poikkeusta.

Aamun ensimmäiseen legiin lähdettiin täysin seisovassa ilmassa. Piti ottaa kuoritakkikin pois ja hiihtää pelkissä merinoissa, ja silti oli kuuma. Kokemuksesta osasimme odottaa pian tapahtuvaa säämuutosta. Tällä kertaa se ei ollutkaan vain yksi muutos, vaan koko päivä mentiin yhtä hullunmyllyä: välillä lensi rukkaset ja lakki pois ja kaikki vetoketjut auki. Sitten ilma muuttui yhtäkkiä kylmäksi ja piti laittaa toppaliiviäkin päälle. Välillä nähtiin aurinko yhtenä tai kahtena, välillä oltiin täyspilvessä ja suunnistettiin kompassilla. Kropat täysin sekaisin, että pitäisikö puskea hikeä ulos jäähdyttääkseen, vai väristä lämmittääkseen.

Sitten se uusi lumi. Ahkio vain narisi perässä. Todella nihkeä alusta koko päivän. Akillesjänteet ei tykkää. Kaiken lisäksi laskettiin lounaslegillä maailman suurimpaan motivaatiokuoppaan: reitillä oli yksi todella suuri suppa, jota laskettiin 20 minuuttia alas, ja alhaalla oli luonnollisesti todella kylmä. Kun sieltä sitten piti kiivetä tunti takaisin ylös, alkoi motivaatio tekemiseen hetkellisesti hiipua. Päivän loppuun saatiin vielä toinen iso laakso, jonne laskettaessa menetettiin monia hiellä ansaittuja korkeusmetrejä.

Kaiken kukkuraksi meihin alkaa korkeus, ja sitä kautta hapen puute vaikuttaa: liikkuessa hengästyy todella helposti ja parhaat tehot on poissa.

Päivä ei siis ollut ihan kevein. Ei kehtaa hyväksi päiväksi kutsua. Päivän aiheuttama uupumus sai meidät päättämään, että huomenna on meidän viimeinen lepopäivämme. Levon jälkeen hiihdämme kymmenessä päivässä navalle (ceteris paribus).

Päivän kuva: hikihiihtoa, kymmenen päivää jäljellä. Huomaa oikeanpuoleisen herrasmiehen ohuelti alentunut tajunnan taso; kummallakin oli tänään hetkittäin todella vaikeaa.