Päivä 9 - Valheellinen hyvän olon tunne

Aamuun lähdettiin intoa puhkuen, koska ulkona oli paras hiihtokeli mitä ollaan tähän mennessä nähty: aurinko paistoi ja tuulta oli vain 2m/s. Maastokin oli tasaista.

Laitettiin siis vähän vähemmän päälle ja innolla baanalle. Ensimmäiset puolitoista legiä meni hyvin. Olisihan se pitänyt arvata, että Antarktis vain hassutteli meidän kanssamme: tuuli nousi takaisin ”normaaliin” 8m/s, lumen pinta nihkeytyi selvästi, ja yhtäkkiä sastrugit olivat mittavia. Vaikutti siltä, että täällä olisi käynyt se sama kone joka käy Suomessa päätehakkuun jälkeen mylläämässä metsän kävelykelvottomaan kuntoon.

Nilkutettiin loppupäivä vaihtelevassa, mutta nihkeässä maastossa. Tuli hyvä päivä. Saavutettiin 81 aste, ja Pohjoisnaparetkikunnan perinteitä kunnioittaen piti illalla teltassa ottaa asteviinat. Onneksi eräs hyvästä elämästä pitävä ystävä tarjosi meille matkaan juomat jotka ei jäädy eikä paljoa paina.

Vaikka siitä tuulesta aina nillitetäänkin, niin on siinä hyvätkin puolensa: tuuli kaivertaa lumeen mitä ihmeellisempiä kuvioita. Yksi usein toistuva on päivän kuvassa: näyttää, kuin joku olisi kaivertanut isolla jäätelökauhalla maaston täyteen uria.