Päivä 24 - Olosuhdetaistelu jatkuu

Tero on kehittänyt tavan testata päivän hiihtokelin: aamulla kun tekee lähtöä teltan absidista, niin heittää (melko järeän teräskuuppaisen) lapion ovesta ulos. Jos lapio tippu oven eteen ja sen näkee normaalisti, lienee keli hyvä.

Noh, tänään lapio katosi vasemmalle. Vähän kuten laskuvarjosotilas Fokkerista ulos hypättäessä.

Ei auttanut kuin mennä ulos. Sama ilmiö, joka siirsi lapion, oli kasannut aika lailla lumidyynejä teltan laidoille. Teltan irti kaivaminen ja suksille. Kuten odotettiin, maasto oli sitä samaa mihin eilen jäätiin. Eli todella nihkeää kamaa. Nyt vain Antarktis heitti peliin lisämausteen: 15m/s tuulen, joka heittelee tuota samaa kuivaa lunta kuin hiekkaa rattaisiin. Tuuli ottaa myös yllättävän vahvasti miehiin ja ahkioihin, vauhti hidastuu väkisinkin.

Viisi minuuttia liikkeelle lähdön jälkeen piti luovuttaa: puolikarva ei vain pitänyt, ei liikkunut ahkio eikä mies. Emme päässeet eteenpäin. Niinpä leikkasimme meidän pitkistä karvoista puolikarvojen eteen kärkikarvat ja jatkoimme niillä. Nyt homma sujui, mutta oli todella, todella tukkoista. Yksi kovimmista keleistä jossa olemme hiihtäneet. Onneksi näkyvyys oli kuitenkin hyvä.

Neljän tunnin rimpuilun jälkeen tuuli yhtäkkiä tyyntyi, ja samalla maastokin vähän tasaantui. Yhtäkkiä oli melkein miellyttävä hiihtää. Illalla telttapaikalle saavuttaessa oli jo melkein lämmin. On tämä erikoinen paikka.

Päivän kuvassa Mikko tunkkaa eteenpäin. Maassa liikkuva lumi ei kuvassa kunnolla näy, vaatii mielikuvitusta. Tuossa kelissä kännykällä kuvattaessa ei tule paljon mieleen kaivaa (pitkän) valotusajan asetuksia; näpit jäätyy sekunneissa.